Tänään oli Hesarissa mielenkiintoinen juttu siitä, miten eri sukupolvet suhtautuvat työhön eri tavoin. Yli 56-vuotiaista kaksi kolmesta yhtyy väitteeseen, että työ on elämän tärkein sisältö, kun taas alle 35-vuotiaista kaksi kolmasosaa on päinvastaista mieltä.
Jutusta jäi asiasisällön lisäksi mieleen sana "saranasukupolvi", jolla tarkoitetaan 56 - 65-vuotiaita, jotka osaavat sekä lypsää että surffata netissä. He ovat vanhan ja uuden maailman välissä ja selviytyvät sekä vanhan että uuden tekniikan kanssa. Heidän asenteensa elämään ja työn tekemiseen juontaa kuitenkin sieltä lypsyjen aikakaudelta. Minusta tässä sanassa on kuitenkin hauskasti käytetty saranaa metaforana: Saranan avulla saamme oven auki ja pääsemme eteen päin. Kyse on siis myönteisestä asiasta.
Jutussa ei valitettavasti kerrottu, miten oma ikäluokkani vastasi kysymykseen. Luulen, että minun ei olisi ollut helppoa vastata, sillä vaikka työ ei ole elämäni tärkein asia, on se tärkeysjärjestyksessä tosi korkealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti