Kira Poutasen Rakkautta au lait tarttui käteeni, koska takakannessa puhuttiin Nizzasta. Alkukesästä tein sinne päiväretken, joten ajattelin, että on hauska lukea jotain "tutuista" maisemista.
No, luin kirjan, mutta toivon muistavani seuraavalla kerralla, ettei Poutaseen tarvitse tarttua. Mielestäni viihdekirjassa pitää olla joko huumoria tai jännitystä tai jotain muuta tunnelmaa, joka vie mukanaan. Tämä kirja pyrki olemaan hauska: kirjan huumorin lähtökohta on sähläävä, tietämätön suomalaistyttö, joka pääsee mukaan jet set -elämään. Huvittavuus voisi syntyä kahden eri maailman törmäyksestä, mutta minua kirjan päähenkilön Lara Aution hahmo vain ärsytti, ei huvittanut.
Tuija Lehtisen kirjaan tarttuessani tiesin mitä tein. Olen lukenut hänen kirjojaan aikaisemminkin ja nyt muistini toimi. Lehtinen kirjoittaa sujuvasti, kirjojen huumori ei ole päälleliimatun tuntuista eivätkä henkilöhahmot täysin epäuskottavia. Kirjoissa on yhtymäkohtia Anni Polvan ja Hilja Valtosen viihdeklassikoihin: näpsäkkä sankaritar, työ- tai kyläyhteisö miljöönä ja tietysti komea sankari, joka loppujen lopuksi saa sankarittaren. Ruutukuningatteressa Isla Kaarna on työssä Luksus-tv:n toimituksessa ja pohtii, ollako vai eikö olla runoilevan jalkapalloilija Julle Juslinin kanssa.
Useinkaan ei romaanihenkilöiden nimiä jää miettimään, vaikka nimien tulkinnasta oppitunneilla puhunkin. Viihderomaaneissa nimet sen sijaan pistävät silmään lähes aina. Näidenkin kirjojen hahmogalleriassa on Lara Autio, Charles Belmar, Nina Frivole, Karin Swan, Vilja Virta ja Otso Kontio. Omalta osaltaan nimet luovat viihdekirjan maailmaa, jossa ei perusvirtasia nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti