Näytetään tekstit, joissa on tunniste sanat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sanat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. toukokuuta 2010

saranasukupolvi

Tänään oli Hesarissa mielenkiintoinen juttu siitä, miten eri sukupolvet suhtautuvat työhön eri tavoin. Yli 56-vuotiaista kaksi kolmesta yhtyy väitteeseen, että työ on elämän tärkein sisältö, kun taas alle 35-vuotiaista kaksi kolmasosaa on päinvastaista mieltä.

Jutusta jäi asiasisällön lisäksi mieleen sana "saranasukupolvi", jolla tarkoitetaan 56 - 65-vuotiaita, jotka osaavat sekä lypsää että surffata netissä. He ovat vanhan ja uuden maailman välissä ja selviytyvät sekä vanhan että uuden tekniikan kanssa. Heidän asenteensa elämään ja työn tekemiseen juontaa kuitenkin sieltä lypsyjen aikakaudelta. Minusta tässä sanassa on kuitenkin hauskasti käytetty saranaa metaforana: Saranan avulla saamme oven auki ja pääsemme eteen päin. Kyse on siis myönteisestä asiasta.

Jutussa ei valitettavasti kerrottu, miten oma ikäluokkani vastasi kysymykseen. Luulen, että minun ei olisi ollut helppoa vastata, sillä vaikka työ ei ole elämäni tärkein asia, on se tärkeysjärjestyksessä tosi korkealla.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Pirta ja tahko

Kesäloma on hyvä aloittaa muistelemalla menneitä oppitunteja ☺ Käsiteltävänä oli Eino Leinon runo Elegia. Elegiahan on surumielinen, usein kuolemanaihetta käsittelevä, runo. Leinon runossa esiintyi sana pirta, joka oli suurimmalle osalle tunnilla istujista tuntematon.

Olisin unohtanut pirta-sanan, mutta se tuli vastaan kevätlukukauden lopulla töihin ajaessani. Avasin radion ja kuulin naisäänen laulavan: ”Rakkaus on kuollut elämän virtaan / Pelasta mut, jos se sopii sinun pirtaan.” Laulaja on Jonna Tervomaa ja laulun nimi Rakkauden haudalla. Kotuksen artikkelista opin, että sanoittaja on Juice Leskinen. Googlesta opin, että Pirta voi olla myös naisen nimi.

Pirta-sana saattaa olla tuttu pirtanauhasta eli kapeasta koristenauhasta, jonka esimerkiksi kansantanssijatytöt voivat solmia hiuksiinsa. Nauha on tehty kangaspuilla, joiden osa pirtakin on. Tosin kangaspuutkin ovat sen verran harvinainen esine, että melkein tarvittaisiin kuva. Ne, jotka ovat kangaspuut nähneet, tietävät niissä olevan loimet, joita liikutellaan polkimien avulla. Loimien väliin sitten pujotellaan kudetta (lankaa tai vaikkapa vanhoista vaatteista leikattua kangassuikaletta), joka sitten tömäytetään tiiviiksi. Loimet kulkevat pirran läpi, ja pirran avulla kude asettuu paikoilleen matoksi tai kankaaksi.

Pirtaan sopiminen on kielikuva, joka oli minusta yllättävä modernissa rakkauslaulussa. Laulussa nainen pyytää pelastetuksi tulemista, jos vain se sankarille sopii. Seuraava säepari kuuluu: ”Maailman tuuliin mä menetin rakkaan / Pelasta mut, jos se käy sun almanakkaan.” Tyttö nähdäkseni epäilee, että pojalla taitaa olla jotain muutakin tekemistä. Sana almanakkakin on tässä yhteydessä hauska. Nykyään kai useammin puhutaan kalenterista.

Tunnilla puhuimme enemmänkin vanhoista sanoista, joiden merkitys ei enää ole monellekaan tuttu, vaikka niitä sanonnoissa käytetäänkin. Toinen esimerkki oli sana ’tahko’, jota sentään osa meistä myönsi pyörittäneensä. Nuoriso tunsi kyllä myös Tahkon eli hiihtokeskuksen.

Tahko oli ennen tärkeä esine, jolla saatiin talon veitset ja muut työkalut teräviksi. Minäkin muistan, miten ukkini teroitti viikatteen terää minun pyörittäessäni tahkon kiveä. Voin muistaa teroittämisestä lähteneen äänenkin. Sanonnan mukaanhan maailmaa nähnyt on kiertänyt muutakin kuin tahkon veiviä.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Sanoja: kalmasiivooja

Aloitan blogiini listan uusista sanoista. Tarkoitan uusilla sanoilla sellaisia sanoja, joita en ole ennen kuullut tai nähnyt. Sanat voivat sisi olla suomen kielessä jo vanhoja - todennäköisesti monet ovatkin juuri vanhoja, mutta mukaan tarttuu toivottavasti myös uudissanoja.

En lupaa päivittää sanalistaa järjestelmällisen säännöllisesti, mutta yritän tehdä lyhyen merkinnän mahdollisimman usein ja pian sanan bongaamisen jälkeen.

Listan aloittaa KALMASIIVOOJA. Törmäsin sanaan Jyväskylän yliopiston lehden kaupunkinumerossa (syksy 2008). Lehti jäi Jyväskylään, joten tarkempaa viitettä ei nyt ole.

Kalmasiivooja tarkoittaa henkilöä, jonka työhön kuuluu käydä siivoamassa asuntoja kuolemantapauksen jälkeen. Näitä ammattilaisia ei ole Suomessa montaa. Lehdessä haastateltiin yhtä kalmasiivoojaa, ja mieleeni jäi se, että eniten työtä aiheuttaa kalman haju, erityisesti jos ruumis on jostakin syystä ollut pitkään asunnossa.

Aikuislukiolaiset huom! Minulle saa myös ehdottaa uusia, vanhoja, erikoisia, kummallisia, hauskoja tms. sanoja vaikka tämän blogin kommenttina tai sähköpostiin.

Edit. Löysin linkin Jyväskylän Ylioppilaslehden kaupunkinumeroon 11/2008. Käykää lukemassa.