Tämä Regina Raskin kirja sai minut haaveilemaan täällä maalla asumisesta. Istuin kansituolissa patiolla ja laskin välillä kirjan syliini, katselin pihaa ja naapurin peltoa ja ajattelin, miten mukava olisi kunnostaa vanha navettakaivo ja rakentaa oikea vihannespenkki.
Kirjan päähenkilö Vappu Helander nimittäin on muuttanut maalle. Toistaiseksi, hän sanoo, mutta pian on lukijalle selvää, että hän on tullut jäädäkseen. Löytyyhän hänelle pian töitä ja asuuhan naapurissa mielenkiintoinen mies.
Kirjan miljöönä on maalaiskunta, jonka asukkaat ovat enemmän tai vähemmän menettäneet uskonsa tulevaisuuteen. Vappu tapaa toimittajantyössään useita kuntalaisia: osa heistä on kuin maalaiskomediasta. Juoni ja henkilöt ovat mielestäni helppoja, mutta tekstissä on sen verran päähenkilön ajatusmaailmaa, että häneen voi samaistua. Tosin nelikymppinen Vappu vaikuttaa paikoin tätimäiseltä. Hän pohdiskeleekin, miksei osaa ottaa elämää rennosti.
Olen aiemmin lukenut Raskin romaanin kahdesta siskosta (täytyy kaivaa nimi jostain), ja muistan pitäneeni siitä. Rask kirjoittaa sopivan kepeästi, vaikka aihe olisi vakava, kuten sisarten välinen kateus. Tässäkin kirjassa Vapulla on kaksossisko Kanerva, jonka elämä on mennyt aivan eri polkuja kuin sisarensa.
Kirjan huumori on dialogissa, ja esimerkiksi siskosten väliset keskustelut ovat hauskoja, samoin kuin mökillä vieraillut ökyperhe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti