Jyrki Heino: Kellari (2012)

Tämä kirja oli löytö kirjaston uutuushyllystä. Sen koko nimi "Kellari eli kertomus poikkeuksellisista ja järkyttävistä tapahtumista, jotka aikoinaan herättivät suurta huomiota Ruotsin kuningaskunnan Turun kaupungissa." viestitti heti, että tästä pitäisin.

Olen kuluneena kesänä lukenut parikin historiaan sijoittuvaa dekkaria ja pitänyt niistä kovasti. Heinon kirja meni saman tien joukon kärkipäähän.

Tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun lopulle, jolloin Ruotsi-Suomea hallitsi kuningas Kustaa IV Aadolfin täysi-ikäisyyttä odotellessa holhoojahallitus. Ajat ilman hallitsijaa tuntuvat olleen otollisia monenlaisille vallankumouksellisille pyrkimyksille, ja mallia antoivat Amerikan ja Ranskan tapahtumat.

Teoksen päähenkilö luutnantti Carl Wennehielm asuu Turussa, jonne hän on muuttanut epäonnistuttuaan työtehtävissä Turussa ja sotaretkellä Amerikassa. Hän on siis maailmanmies, joka haluaa viettää rauhaiseloa ja perehdyttää emännöitsijäänsä ruoanlaiton saloihin ranskalaisten ja ruotsalaisten reseptien malliin.

Rauhallinen elo kuitenkin häiriintyy, kun kaupunginviskaali Appelgren saapuu pyytämään Wennehielmiltä apua murhatutkimuksissa. Tästä käynnistyy seikkailu, jossa tavataan monia kaupunkilaisia porvareista aatelisiin ja valotetaan maan poliittista tilaa.

Schildts & Söderströmin sivuilla kerrotaan biokemian professori Jyrki Heinon harrastaneen aina historiaa, joten teoksen faktojen voi uskoa olevan kunnossa. Kirjan parasta antia on tavallisten turkulaisten elämänmenon kuvaus suurten historian linjojen vaikuttaessa taustalla. Ruoat, juomat, alusastiat ja muut arkielämän yksityiskohdat auttavat eläytymään aikaan 300 vuotta sitten.

Pidän tyylistä, jolla Heino kirjoittaa. Tekstiin on saatu vanhanaikaista tunnelmaa, esim. lukujen alussa on tiivistys sen tapahtumista vanhaan malliin,  sen olematta liian koukeroista tai muuten nykylukijalle hankalaa. Mukana on huumoria, ja tulkintani mukaan myös piikkejä nykymaailman suuntaan.

Mieheni, joka on Remeksen, Baggen, Jokisen & kumppanien ystävä, luki tämän myös ja piti tätä ihan hyvänä, vaikka hän tuskin tarttuu sarjan seuraavaan, jos sellainen ilmestyy. Loppuratkaisun jälkeen nimittäin Wennehielm pääsee jälleen jatkamaan elämäänsä muutamaa uutta ystävää rikkaampana, joten voisi kuvitella, että uusia seikkailuja on tiedossa, mitä ilman muuta toivon. Kellarissa yhdistyvät dekkari ja historiallinen romaani niin, että tuloksena on viihdyttävä lukukokemus.