Vuoden 2012 kirjat

Kuluvan vuoden helmikuussa lähdin mukaan Facebook-ryhmän 100 kirjaa vuoden aikana -haasteeseen ajatuksella, että eihän tämä ole tavoite eikä mikään. Tiesin lukevani nykyisin noin 50 kirjaa vuodessa, mikä on vähemmän kuin aiemmin, joten määrän tuplaaminen ei tuntunut mahdottomalta.

Niin vain kävi, että aika ei enempään kuin viiteenkymmeneen riittänyt. Äikänopen työhön kuuluu sen verran paljon tekstien lukemista, että jo pelkästään se on este arkipäivien lukuhetkille. Lisäksi kun otin kesäksi ylimääräisen työprojektin, en päässyt kesälläkään niin usein riippumattoon lukemaan - eipä tosin viime kesä mikään superriippumattokesä ollut muutenkaan. Enimmän aikaa taisi kyseinen laitos riippua märkänä.

Olin mukana haasteessa loppuun asti, vaikka tiesin jo kesällä, ettei tavoite täyty. Joulun lähestyessä toivoin yltäväni edes siihen 50 kirjaan. Tänään kun vuotta on enää jäljellä yksi päivä, olen yhden yli 50 lukenut, mikä saa riittää. Ylihuomenna alkaa uusi vuosi ja uusi haaste.

Parasta haasteessa oli se, että pääsi näkemään muiden kirjalistojen karttumista ja sai vinkkejä uudesta luettavasta. Toinen hyvä juttu oli, että nyt minulla on ensimmäisen kerran lapsuuden ahmismisiän jälkeen lista kaikista vuoden aikana lukemistani kirjoista.

Yhteenvetona voisi sanoa, että vuosi 2012 oli historiallisten dekkareiden vuosi. Into niiden lukemiseen alkoi jo viime vuonna, kun sain käsiini C.J. Sansomin Luostarin varjot -kirjan (Kirja muuten katosi, joten koko vuoden kestävän etsinnän päätteeksi ostin sitten kirjastolle uuden kappaleen. Onneksi se oli vielä saatavilla ja vieläpä alessa.) Ennen Sansomin lukemista luin uudelleen Ruusun nimen, minkä jälkeen bongasin joka puolelta muitakin Econ perillisiä: Juha Ruusuvuori, Giulio Leoni, Indrek Hargla ja Ellis Peters. Peters saa kunnian aloittaa tulevan vuoden listan, ja uusi Hargla on jo tilauksessa.

Vuoden 2012 paras lukukokemus on vaikea nimetä, sillä Rajaniemen Kvanttivarkaan veroista ällistyttävää kirjaa ei tänä vuonna sattunut kohdalle. (Uusi Rajaniemi ilmestyy keväällä ja saan sen myöhästyneenä joululahjana.) Kestosuosikkini on toki Practhett, mutta koska tänä vuonna en häneltä lukenut mitään uutta, en voi hänen kirjojaan oikein vuoden kohokohdiksi nimetä. Joululahjaksi saamani Dodger on nimittäin vielä avaamatta, joten siitä saattaa tulla vuoden 2013 paras kirja... Tämän vuoden vaikuttavin lukukokemus on ehkä Margaret Atwoodin Herran tarhurit, josta koko lukupiirimme piti kovasti.

Tässä on vielä koko lista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Mukaan voisi liittää vielä Ylioppilastekstejä 2012 -kirjan, jota olen tutkinut ahkerasti kahdella abikurssilla :)

tammikuu & helmikuu:

1. Juha Ruusuvuori: Kaniikki Lupus

2. Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

3. Pekka Haavisto: Anna mun kaikki kestää - Sovinnon kirja

4. Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat - Vuosi elämästä

5. Terry Pratchett: Posti kulkee

6. Eoin Colfer: Hiuskarvan varassa

7. Pasi Lampela: Kuolemansairauksia

8. Virpi Hämeen-Anttila: Railo

9. Leila Tuure: Aleksandra ja Mikael

<- viihdepläjäys Oscar-gaalaa odotellessa

10. Anna Gavalda: Viiniä keittiössä

maaliskuu:

11. Jenni Linturi: Isänmaan tähden

12. Hannu Niklander: Suksien surujuhla (runokokoelma)

13. Antti Tuuri: Lauantaina illalla (novelleja)

<- opiskelijoiden kirjoja

huhtikuu:

14. Merete Mazzarella: Fredika Charlotta o.s. Tengström - kansallisrunoilijan vaimo

15. Joel Haahtela: Traumbach

16. Amélie Nothomb: Vaitelias naapuri

17. Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää

18. Liisa Kaakkuri: Riisiä tiskin alta - Tarinoita nousevan auringon maasta

19. Amelie Nothomb: Samuraisyleily

toukokuu:

20. Lionel Shriver: Jonnekin pois

<- lukuvuoden loppu on aina paha lukuharrastuksen kannalta

kesäkuu:

21. Regina Rask: Jouluihminen

22. Saara Kesävuori: Äidin rakkaus

23. Kaari Utrio: Oppinut neiti

24. Giulio Leoni: Mosaiikkimurha

heinäkuu:

25. C.J. Sansom: Musta tuli

26. Kaari Utrio: Iisalmen serkku ja muita kertomuksia

27. Anja Gustafsson: Uranaiset

28. Reijo Mäki: Sheriffi

29. Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia

30. Heleena Lönnroth: Raha ratkaisee

31. Margaret Atwood: Herran tarhurit

32. Jaakko Heinimäki: Outo hartauskirja

33. Outi Pakkanen: Julma kuu

elokuu & syyskuu

34. Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa

35. Jyrki Heino: Kellari

36. Neil Gaiman: Neverwhere

37. Seppo Jokinen: Hervantalainen

lokakuu

38. Venla Hiidensalo: Mediahuora

39. Liisa Tammio: Sikarikkaat siskot

40. Eoin Colfer: Artemis Fowl - viimeinen vartija

41. Siegfried Lenz: Hetken hiljaisuus

42. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

marraskuu

43. Kira Poutanen: Rakkautta borealis

44. Roger Moore: Bond on Bond

45. Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus

joulukuu

46. Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut

47. Tuuve Aro: Himokone

48. Candace Bushnell: Sinkkuelämää - Ensimmäinen kesä New Yorkissa

49. Diane Wynne Jones: Noidan veli

50. Ellis Peters: Munkinhuppu

51. Ellis Peters: Pyhän Pietarin markkinat

Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat

Kovin syvällistä tai edes tarkkaa tekstiä ei tästä kirjasta ole tiedossa, sillä valitettavasti minun piti palauttaa tämä jo kirjastoon, koska kirjasta oli jo varauksia. En yhtään ihmettele, että muutkin halusivat tämän pian luettavakseen, onhan Merete Mazzarella ollut jälleen julkisuudessa tämän kirjan tiimoilta.

Mazzarellan teoksista suurin osa kuvaa hänen omaa elämäänsä ryyditettynä hänen sukunsa tarinoilla ja hänen ajatuksillaan erilaisista aiheista, varsinkin kirjallisuudesta. Novellikokoelma Marraskuu ja romaani Ei kaipuuta, ei surua ovat tietääkseni ainoat kaunokirjalliset teokset.

Pidän Mazzarellan tyylistä. Hän kertoo elämästään ja siihen kuuluvista ihmisistä tyylikkäästi, mutta rehellisen tuntuisesti. Tämänkin kirjan tilanne, jossa Mazzarella matkustaa Suomesta Ruotsiin avomiehen luota aviomiehen luo, voisi olla nolostuttava tai skandaalinkäryinen, mutta hänen kertomanaan niin ei ole. Hän käsittelee rakastumista, suhteen päättymistä ja sen aiheuttamia muutoksia muissakin ihmissuhteissa rauhallisesti analysoiden. Kirjan kuvaamat ihmiset voisivat olla minkä ikäisiä tahansa.

Toki Mazzarella ikä vaikuttaa aiheiden käsittelyyn. Hänellä on perspektiiviä ja sivistystä nähdä asioiden syitä ja seurauksia. Hän tuntee sukunsa historiaa, joten kirjassa on sitä kautta yhtä ihmiselämää pitempi aikajana. Mazzarella seuraa aikaansa, joten tässäkin kirjassa on kommentoitu ajankohtaisia uutisia ja tapahtumia, ja koska hän kirjoittaa elämästään, on luonnollista, että kirja käsittelee vanhemista ja eläkkeellä olemista.

Kirjaa lukiessani mietin, kuinkakohan kauan tämäntyyppisiä teoksia vielä julkaistaan. Jos Mazzarella alkaisi kirjoittaa nyt, niin hän varmaan aloittaisi oman blogin. Blogia hänellä ei tietääkseni ole, ja muistaakseni hän suhtautuu kirjassaankin nettiin varautuneesti, mikä tosin saattaa olla vain terveellistä :)

Neimala & Papinniemi: Lukukirja - Kirja kirjoista (2008)

Parnasson kirja-arvostelijoista on mieleeni jäänyt muutama. Heidän joukossaan ovat Kaisa Neimala ja Jarmo Papinniemi. Tartuin siksi aivan innoissani tähän kirjaan.

Äikänopettajana minun pitäisi olla perillä kirjallisuudesta ja mielellään lukea mahdollisimman paljon. Tämä blogikin paljastaa, etten ehdi. Siksi tämänkaltaiset kirjat ovat mahtavia. Kirjallisuuden tuntijat ovat lukeneet työkseen paljon ja kerotvat sitten muille lukemastaan. Tätä ennen olen pitänyt myös Hesarin arvostelijan Suvi Aholan kirjoista, siis erityisesti niistä, joissa hän käsittelee kirjallisuutta.

Lukukirjassa on 10 lukua, joiden kaikkien nimessä on sanat "Lue - - ". Siis Lue ja naura, Lue ja kummastele, Lue ja kauhistu, Lue ja liikutu sekä Lue perusasioista: kuolema, Lue perusasioista: syntymä ja Lue perusasioista: rakkaus sekä vielä Lue yksityiskohtia ja Lue suomentajia.

Jokaisessa luvussa käsitellään teeman mukaisesti kirjoja, lyhyesti, mutta riittävästi. Kirjan perusteella voi siis etsiä hyvää luettavaa teeman mukaisesti. Ainoastaan Lue ja naura -luvussa esitellyt kirjat eivät minusta aivan vastaa otsikkoaan, ainakaan niiden kirjojen osalta, joita olen lukenut. Tosin kirjoittajat sanovatkin, että "suomalainen huumori on perinteisesti ollut hengeltään syrjäkareista".

Tämän kirjan aion hankkia!